Miten minusta tuli opo?
Maailma muuttuu ja niin yritän minäkin. Jatkossa yritän innostaa oppilaita kertomaan vanhempiensa tai tuttavien ammateista tänne blogiin. Ja tietty kuvien kanssa.
Oma tarinani alkaa Kankaanpään yläasteelta v 1979. Ysiluokkalaisena marssin opon toimistoon keskustelemaan jatko-opiskeluajatuksista. Muistan halunneeni tietokoneinsinööriksi ja opon vastauksen, että ei sinne peruskoulusta suoraan pääse, pitää ensin mennä lukioon. "Selvä", ajattelin ja muuta en yläasteen opoilusta muistakaan. Lukion lopussa urheilun jo innokkaasti ja ajattelin hakeutua liikunnanopettajakoulutukseen. Pääsykokeissa meinasin hukkua uima-altaaseen, enkä muutenkaan siellä menestynyt. Armeija toi lisävuoden aikaa miettiä tulevaisuutta. Kaveri oli lähtenyt opiskelemaan luokanopettajaksi Turkuun ja sinnehän minäkin suuntasin. En vain onnistunut pääsemään sisälle. Hain myös lastentarhanopettajaksi, enkä päässyt sinnekään.
Seuraavan vuoden olin töissä nuorisotyöntekijän sijaisena Kankaanpäässä. Työ oli pääasiassa toimistossa notkumista ja discon iltavalvontaa. Talven aikana luin tosissani pääsykokeisiin ja hain 4 eri paikkaan. Tällä kertaa pääsin kaikkiin ja siinä elokuussa 1984 piti tavallaan päättää tulevaisuudesta. Valitsin Turun OKL:n eli opiskelin luokanopettajaksi. Työkokemusta ehti kertyä Raisiossa ja Pertunmaalla ennen Perniöön saapumista. Lukuvuoden 92-93 toimin Perniön yläasteen ja lukion liikunnanopettajana, jonka jälkeen siirryin Nurkkilan kouluun. Sieltä matka jatkui Kirkonkylän kouluun, jossa työskentelin 10 mielenkiintoista vuotta, joista 4 viimeistä rehtorina. Nuo vuodet olivat antoisia, mutta kiireisiä. Erinäisten vaiheiden jälkeen hain opon koulutukseen, pääsin ja valmistuin 27.11.2004 40-vuotis synttäripäivän kunniaksi.
Perniön yhteiskoulussa aloitin opon työt elokuussa 2004. Paljon oli uutta opeteltavaa, mutta innostus uuteen työhön auttoi selviämään työpaikan arjessa. Yhtäkkiä huomaan vuosikymmenen kuluneen, Perniön kunnan muuttuneen menneeksi, Salon vetovoimaisuuden vähentyneen.
Samalla omassa työssäni koen, että opiskelu kannattaa aina ja varsinkin nyt, kun yhteiskunnan rattaat rohisevat uutta parempaa aikaa odotellessa.
Oma tarinani alkaa Kankaanpään yläasteelta v 1979. Ysiluokkalaisena marssin opon toimistoon keskustelemaan jatko-opiskeluajatuksista. Muistan halunneeni tietokoneinsinööriksi ja opon vastauksen, että ei sinne peruskoulusta suoraan pääse, pitää ensin mennä lukioon. "Selvä", ajattelin ja muuta en yläasteen opoilusta muistakaan. Lukion lopussa urheilun jo innokkaasti ja ajattelin hakeutua liikunnanopettajakoulutukseen. Pääsykokeissa meinasin hukkua uima-altaaseen, enkä muutenkaan siellä menestynyt. Armeija toi lisävuoden aikaa miettiä tulevaisuutta. Kaveri oli lähtenyt opiskelemaan luokanopettajaksi Turkuun ja sinnehän minäkin suuntasin. En vain onnistunut pääsemään sisälle. Hain myös lastentarhanopettajaksi, enkä päässyt sinnekään.
Seuraavan vuoden olin töissä nuorisotyöntekijän sijaisena Kankaanpäässä. Työ oli pääasiassa toimistossa notkumista ja discon iltavalvontaa. Talven aikana luin tosissani pääsykokeisiin ja hain 4 eri paikkaan. Tällä kertaa pääsin kaikkiin ja siinä elokuussa 1984 piti tavallaan päättää tulevaisuudesta. Valitsin Turun OKL:n eli opiskelin luokanopettajaksi. Työkokemusta ehti kertyä Raisiossa ja Pertunmaalla ennen Perniöön saapumista. Lukuvuoden 92-93 toimin Perniön yläasteen ja lukion liikunnanopettajana, jonka jälkeen siirryin Nurkkilan kouluun. Sieltä matka jatkui Kirkonkylän kouluun, jossa työskentelin 10 mielenkiintoista vuotta, joista 4 viimeistä rehtorina. Nuo vuodet olivat antoisia, mutta kiireisiä. Erinäisten vaiheiden jälkeen hain opon koulutukseen, pääsin ja valmistuin 27.11.2004 40-vuotis synttäripäivän kunniaksi.
Perniön yhteiskoulussa aloitin opon työt elokuussa 2004. Paljon oli uutta opeteltavaa, mutta innostus uuteen työhön auttoi selviämään työpaikan arjessa. Yhtäkkiä huomaan vuosikymmenen kuluneen, Perniön kunnan muuttuneen menneeksi, Salon vetovoimaisuuden vähentyneen.
Samalla omassa työssäni koen, että opiskelu kannattaa aina ja varsinkin nyt, kun yhteiskunnan rattaat rohisevat uutta parempaa aikaa odotellessa.
Kommentit
Lähetä kommentti